Osakuntalaitoksen synty

Osakuntalaitos on perinteenä ikivanha, ylioppilasosakuntien historia alkaa jo 1100-luvulta. Varsinaisia "kansakuntia" eli nationes perustettiin kuitenkin vasta seuraavalla vuosisadalla Pariisissa Sorbonnen yliopistossa. Taiteiden tiedekunnassa oli tuolloin kolme ranskalaista kansakuntaa ja muunmaalaisille tarkoitettu Natio Anglicana, joka myöhemmin sai nimen Natio Germanica. Muutamat suomalainenkin opiskelija oli tuolloin mukana toiminnassa. Pariisista osakuntalaitos levisi pohjoismaihin, lähinnä siis Ruotsi-Suomen valtakuntaan. Tosin Uppsalassa suhtauduttiin aluksi kielteisesti ajatukseen että opiskelijat kerääntyisivät yhteen ja osakunnat virallistettiin siellä vasta 1663. Tältä ajalta on kuitenkin peräisin sana osakunta, joka on suora käännös vuodelta 1828 peräisin olevasta ruotsinkielisestä termistä avdelning.

Osakunnat rantautuvat Suomeen

Vuonna 1640 perustettiin Kuningatar Kristiinan käskyllä Kuninkaallinen Turun Akatemia. Ulkomaisten esikuvien mukaan uudessa yliopistossa alkoi muodostua epävirallisia maakunnallisesti ryhmittäytyneitä yhteisöjä. Niiden elämä ei aina ollut kovin mallikelpoista saati säädyllistä. Niinpä yliopiston konsistori määräsi 22.XI.1643 ensimmäiset yhdeksän inspehtoria. Suomen osakuntalaitoksen voidaan katsoa syntyneen tuolla hetkellä, vaikka konsistori ei puhunutkaan varsinaisista osakunnista mitään!

Inspehtori sai tehtäväkseen valvoa "hillittömien ylioppilaiden" opintomenestyksen lisäksi heidän tapojaan, eritoten alkoholinkäyttöä ja yleistä siveellisyyttä. Lisäksi hänen tuli antaa hyviä neuvoja ja huolehtia opiskelijoiden sosiaalisesta tilasta.

Aluksi opiskelija sai liittyä mihin osakuntaan tahansa, mutta 1733 päätettiin että osakunnan valintaan vaikutti opiskelijan ja/tai hänen vanhempiensa koti- ja syntymäpaikka. Aateliset saivat kuitenkin valita osakunnan vapaasti tai jäädä "villeiksi" ylioppilaiksi.

Opiskelua Suuriruhtinaskunnassa

Kun Akatemia vuonna 1828 muutti Suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin ja vaihtoi nimensä Keisarilliseksi Aleksanterin Yliopistoksi, seurasivat osakunnat mukana. Siitä lähtien on Helsinki ollut osakuntatoiminnan keskus Suomessa. Mutta kun ylioppilaskunnan keskuudessa alkoi kasvaa voimakas kansallisuusaate, todettiin osakunnat poliittisesti epäluotettaviksi ja 1852 ne lakkautettiin keisarillisella asetuksella.

Puuhastelu jatkui kuitenkin maan alla ja joidenkin osakuntien toiminnan voidaan katsoa olleen keskeytymätöntä. "Kieltolaki" kumottiin vuonna 1868 ja siitä lähtien jäsenyys olikin pakollista. Kuriositeettina mainittakoon että HYY perustettiin samalla kertaa osakuntien toimesta! Osakuntien jäsenyyspakko kumottiin vasta vuonna 1937 osakuntien voimakkaan poliittisen toiminnan takia.

Osakunnalla olikin pitkään viimeinen sana uusien opiskelijoiden valinnassa: mikäli osakunta ei kelpuuttanut hakijaa jäsenekseen, jäi opiskelupaikka haaveeksi! Tämä näkyi etenkin kansalaissodan jälkeen, jolloin punaisten puolella taisteleita nuoria jäi ilman opiskelupaikkaa osakuntien vastustuksen vuoksi.

Sotaa ja politiikkaa

Sotien aikana osakuntien toiminta oli luonnollisesti vaimeaa miespuolisten ja joidenkin naispuolistenkin ylioppilaiden ollessa rintamalla. Asiaa ei suinkaan helpottanut sotaaikana voimassa ollut tanssikielto! Sotavuosien raskaista uhreista meitä muistuttavat kiviset Pro Patria -taulut osakuntien tiloissa.

Sodan jälkeen yliopistoihin tulvi opiskelijoita ja osakunnat kasvoivat voimakkasti. Sotien jälkeistä aikaa on leimannut etenkin 70-luvun poliittinen radikalismi, joka heijastui vahvasti myös osakuntaelämään. Tuolloin ylioppilaiden keskuudessa kuohui ja vanhoja perinteitä pyrittiin murtamaan jolloin myös "taantumuksellisten" osakuntien jäsenmäärä romahti. Osakuntalaitoksen elinvoimasta kertoo kuitenkin se, että hyvin vähän vanhaa menetettiin lopullisesti, toisin kuin Ruotsissa, jossa jotkut osakunnat hylkäsivät lippunsa ja värinsä kokonaan eivätkä ole niitä palauttaneet tähän päivään mennessä!

Osakuntien jäsenmäärä alkoi kuitenkin kasvaa 80-luvun alussa ja vuodesta '83 osakunnilla on ollut oma ryhmä HYY:n edustajistossa. Ryhmä on jatkuvasti ollut yksi edustajiston suurimmista.

Nykypäivää

Tänään Helsingin yliopistossa vaikuttaa 15 osakuntaa, joilla on yhteensä jäseniä noin neljätuhatta. Osakunnilla on yhteistoimintaa paitsi keskenään myös ulkomaisten ystävyysjärjestöjen - pääosin ruotsalaisten ja virolaisten - kanssa.

Vaikka opiskelijan huomiosta ja ajasta kilpailevat nykyään niin ainejärjestöt kuin poliittiset ja harrastusjärjestötkin, on osakunnilla on edelleen erityisasema Helsingin yliopistossa ja järjestöt vaalivat perinteitä, jotka ovat yhtä vanhoja kuin suomalainen yliopisto-opetus. Inspehtoreilla on edelleen työsarkaa, sillä ankara juhlinta ja hauskanpito eivät suinkaan ole näistä perinteistä vähäisimpiä!


Toimittanut Tommi Kuukka (Päivittänyt 6/2005 Mikko Kotola)

Lähteet:
Anton Eskola; ESO:n historia
Ilkka Kuivalainen; Osakuntien maakunnallinen toiminta